Hujeee (1 of 1).jpg

minun

tarinani

Tämä on tarina maaseudulla varttuneesta, pulloja keräävästä pojasta, Suomen ainoaksi rahavointivalmentajaksi ja -puhujaksi

LUKU 1

Hyvät ja terveet ihmissuhteet, liikunnallisuus, kunnioitus, periksiantamattomuus sekä terve keho ja mieli. Siinä minun, rahavointivalmentaja Henri Hujalan, arvomaailma kiteytettynä.

Oon varttunut maaseudulla viishenkisessä perheessä ja erittäin ylpeä juuristani. Pienestä pitäen oon tottunut tekemään töitä. Jo silloin työn merkityksellisyys oli mulle tärkeetä, pitihän pihanurmikko saada leikattuu, et pääsee pelaamaan futista!

 

Yläkouluikäsenä mä keräsin pulloja. Mä keräsin niitä kavereilta, jotka joi energiajuomia ja kadunvarsista. Muistan muutamii kertoja ku porukka naureskeli sille, mut ei nauranu enää siinä kohtaa ku kävin palauttamas niitä. Usein sieltä tuli yli 60€ pullopanttirahoja. Se oli iso raha nuorelle pojalle. 

 

Toinen iso rahaan liittyvä valinta yläasteikäsenä oli tupakka ja nuuska. Monet mun ikätoverit alotti/kokeili tupakkaa tai ennemminkin nuuskaa. Mä en oo ikinä maistanu/kokeillu tupakkaa, nuuskaa tai huumeita. Alotin 15-vuotiaana laskemaan et kuinka paljon mun kavereilla menee rahaa näihin päihteisiin. Sain tulokseks 50€/kk. Siitä päivästä saakka oon laittanut vähintään 50€/kk sijoituksiin. Se oli mun valinta. Sen rahan mä hommasin sit eri tyyleillä, pullopanteilla, töillä ja lahjaks saaduilla säästöillä.

 

Mulle terveys ja vapaus tehä omia juttuja on ollut aina arvomaailmas korkeella. Päihteet ei siihen hirveen hyvin sovi. Mut hei, emmä nyt ihan kalkkis oo xD On sitä aika vauhdikkaita settejä tullu koettuu nuorena ja edelleenkin. Mut ei niistä täs kohtaa sen enempää…

LUKU 2

Liikunta oli aina ollu mun vahvin aine koulussa ja varmasti just siks siitä onkin tullu niin merkittävä osa mun elämää. Opiskeluiden suuntautuminen liikunta-alalle olikin looginen jatkumo tälle intohimolle.

Aloin kiinnostumaan myös taloudesta ja sijoittamisesta yläasteikäisenä noin 15-vuotiaana pappamme kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. Lukioaikana ja varsinkin sen loppuaikoina, seurasin paljon uutisia, etenkin talousaiheisia. Siin samalla perehdyin sijoittamiseen hieman enemmän. Sijoittamisesta tuli mulle harrastus siinä missä futiksestakin.

Omaa taloudenhallintaa oon harjoittanut budjetoinnin muodossa 18.6.2014 lähtien. Siitä päivästä lähtien oon kirjannut pieneen vihkoseen kaiken rahanmenoni (ei oo enää vihkossa). 1.1.2018 lähtien lisäsin samaan vihkoseen myös kaikki tuloni. Näin oon tiennyt vuodesta 2018 alkaen aina kuukausittaisen tulokseni noin 0,5€ tarkkuudella. 

 

Jonkun korvaan toi kuulostaa ihan absurdilta ja kunnon pihistelyltä ja saa kuulostaakin. En mä rupee dumaamaan kenenkään mielipiteitä. Mulle se on kuitenki ollu keino saavuuttaa mun unelmii. Mä oon aina tienny mikä mun taloudes on ollut tilanne eikä oo tarvinnu stressata siitä et riittääks mul tähän rahat vai ei. MÄ OON AINA TIENNYT SEN! Se tieto on vapauttanu mun elämää ihan äärettömän paljon. Oon yllättävän usein kuullu siitä, et “miks mä hymyilen niin paljon” ja “miten oon tollee ärsyttävän positiivinen”. Mä uskon ja tiiän et iso tekijä siinä on se et mun ei tarvii stressata raha-asioista. Mä tiedän mun tilanteen.

 

Kyse ei oo siitä et sitä rahaa ois ku roskaa, ei tosiaankaa :D Vaan siitä, et mä tiiän mitä mä haluun ja oon valmis tekee duunii sen eteen. En siis oo ikinä kokenu tarvetta et mun pitäis pönkittää itseluottamust hienol autol, kelloil tms omaisuudel. Mun maalaistaustainen minäni pärjää hyvin ilmanki.

LUKU 3

Mun omalla rahapolullani oon oppinut ja kokenut sen, että rahan eteen täytyy tehä jotain, sitä ei vaan tuu tyhjästä. Emme saaneet mun kahden siskoni kanssa viikko-/kuukausirahaa lapsena. Me ei myöskään saatu kaikkee mitä me haluttiin, vaan sen mitä me oikeesti tarvittiin. Tää opetti todella paljon asioiden priorisoinnista, argumentointitaidoista sekä pitkäjänteisyydestä. Jos oli joku asia minkä halusi, piti siihen ite säästää rahaa. Esim. pleikkari 3 pelikonsoli oli itelläni aikanaan se hankinta, jonka eteen tein töitä mansikanpoimijana ja säästin.

En vois kuvitella juoksevani töihin rahan perässä, ainakaan pitkiä aikoja. Taustal täytyy olla jokin suurempi merkitys. Esimerkiksi suomalaisten mediaanikeskipalkka kuukaudessa vuonna 2019 oli noin 3140€. Voin hyväl omal tunnolla sanoo, etten oo kertaakaan elämäni aikana päässy lähellekkään tota summaa palkkatöissä! Myös liikunta-alaa vähäänkään tuntevat, tietää sen, et sillä alalla ei palkoilla juhlita (toki poikkeuksia mahtuu aina). Joten se miksi itekin hain alalle, oli aito halu ja kiinnostus, ei raha.

Tällaseen ajattelutapaan haluun myös kannustaa varsinkin nuoria, jotka miettii jatko-opintojaan. Paljon puhutaan, että kouluttautuminen kannattaa ja oon siitä täysin samaa mieltä! Vieroksun kuitenkin ajatusta, että ihminen määritellään jonkin tutkinnon tai tittelin pohjalta.

 

Esimerkiks kovassa suosiossa olevat pyhän kolminaisuuden alat: lääkis, kauppis ja oikis, on mediaseksikkäitä koulutusohjelmii. En siis sano, et nää ois huonoja aloja, päinvastoin, ilman kyseisen alan ammattilaisia maailma ei toimis ja arvostan todella paljon näitä! Mut se, et niitä rummutetaan ja hehkutetaan aiheuttaa myös ongelmii. Kun nuori, hädin tuskin aikuinen, miettii mitä sitä elämässään haluais tehä ja opiskella, on esillä "vain" näitä cooleja koulutusohjelmia, joista tulee todellisia moniosaajia. Nuori siis saattaa hakeutuu tällaselle alalle vain koska se on siistii, ei siksi et hän oikeesti sitä haluais. 

Tän vuoksi oon ite todella vahvasti itseopiskelun (=self education) kannattaja. Se mitä ite opiskelet vapaa-ajallasi kertoo enemmän siitä mitä oikeesti haluut, kuin se mitä näennäisesti opiskelet, koska se on muitten mielestä siistii!

LUKU 4

Noniin takasin aiheeseen! Arvostan ja ihailen ihmisiä, jotka tekee asioit vaiks niit pelottaa ja jotka jahtaa omii unelmiaan, aidosti.

2019 syksyllä tapahtu paljon asioita! Uusi rooli Båltseissa, Suomen suurimman kuplafutisyrityksen johdossa, aiheutti sen, et oli todella paljon uutta opittavaa. Työpäivät oli ajoittain hektisii, myös sen johdosta, et mun oman itseni johtaminen ei ollut sillä tasolla, millä oisin toivonut sen olevan. 

Selailin myös ajoittain myytävii asuntoja Turussa. Olin aina haaveillut ylimmästä kerroksesta ja hyvillä näkymillä varustetusta valoisasta asunnosta. Törmäsin sellaseen sattumalta lehti-ilmotuksessa! En ollu edes jutellu pankin kans laina-asioista, mut soitin samantien kiinteistönvälittäjälle, et haluisin tulla kattomaan sitä. Asiat eteni lopulta tooosi nopeesti, jälkikäteen mietittynä ehkä jopa liiankin nopeesti, eikä kaikkia näkökulmia ollut tullut huomioituu. Seuraavana päivänä ensimmäisestä katselukerrasta tein kirjallisen ostotarjouksen asunnosta. Ehtona oli, että pankki myöntää mulle lainan. Näin alkoi pankkien lainavertailu.

 

Kävin läpi monta pankkia ja heidän tarjoustaan. Asiat eteni tässäkin nopeasti ja kauppakirjan allekirjoitus oli 14.10.2019. Siit lähtien oon ollut asunnonomistaja, 23 vuotiaasta. Asunto oli vanha, alkuperäises kunnossaan oleva kaksio, joten työnsarkaa riitti. Mä näin kuitenkin heti, et saan tehtyy tästä unelmien asunnon! Vanhan asunnon vuokrasopimus päätty marraskuun lopussa, joten deadline oli tiukka. 1,5 kuukaudessa pitäis saada pommikunnossa oleva asunto unelmakodiksi. 

Alkoi todella intensiivinen jakso mun elämässä! Opettelin nettiartikkeleiden ja Youtube-videoitten avulla asunnon remontoimiseen liittyvii työvaiheita. Oon aina tykänny remppaamisesta, joten oli itsestäänselvää, et haluun tehdä sen ite, vaikka sen toki olis voinu teetättää ulkopuolisellakin. Budjetti toki olis ollu huomattavasti korkeempi. 

Heräsin aamulla aikasin ja menin remontoimaan kämppää. Palasin kotiin alkuillasta, jolloin alotin tekemään viel Båltsit töitä useita tunteja. Tätä jatku kuukauden päivät. Mun fiilis ei ollu hirveen huipussaan. En ollu harrastanut liikuntaa moneen viikkoon. Keho ja mieli huus toisaalta liikettä ja toisaalta taukoa. Siihen viel päälle haasteet arkielämässä ja rakkaan mummun kuolema. AVOT ajoin itteni loppuun.

Marraskuu vaihtu joulukuuks, asunto oli valmis ja päästiin muuttamaan. Iso kiitos Laurille, joka autto rempassa. En ois saanu yksin kaikkee valmiiksi siinä ajassa. Muutto oli helpotus, tiesin, et nyt tilanne rauhottuu ja saan elämästä paremmin taas kiinni. Noh, ei se ihan niinkään menny, ainakaan heti!

LUKU 5

 

Vuosi 2020 oli itelleni todella herättelevä ja opettavainen vuosi! Vuoteen mahtu muun muassa parisuhteen päättyminen, koronakriisi, yrityskauppa ja töiden menetys. Varsinkin eron jälkeen aloin todella pohtii kuka mä oon, mitä mä haluun elämässäni saavuttaa ja tehdä ja ennen kaikkea miksi. Mun arvot, jotka luettelin ihan tuol tekstin alussa muodostuikin maaliskuus 2020 Espanjan matkan jälkeen koronakaranteenis ollessani. Olin 14vrk yksin kotona, lähes neljän seinän sisällä, joten oli aikaa pohtii näit isoja kysymyksiä. Koin kasvaneeni ton 14vrk aikana enemmän ku koko mun elämäni aikana yhteensä (huom. en fyysisesti).

 

Siihen päälle, ku iskettiin vielä korona niin HUHHUH, mikä kokonaisuus siit saatiin aikaseks... :D Pyöritin siis Båltseja, johon rajotukset iski todella kovaa. Piti alkaa miettii työntekijöideni hyvinvointia ja tulevaisuutta. Ja ylipäänsä koko Båltsien tulevaisuutta, kun oltiin jouduttu viel automurronkin kohteeks. Oma työtilanne, oma henkilökohtanen elämä ja sitten vielä ihan normi arkikin uusissa poikkeusoloissa tähän kaiken päälle.

Huhti-toukokuussa 2020, ku normi töitä ei juuri ollut, piti alkaa kehittelemään jotain muuta. En ollu aiemmin mikään hirvee lukutoukka, mut keväästä 2020 alkaen musta paljastu vähän sellasta. Aloin lukemaan paljon kirjoja ja kuluttamaan sisältöö kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, tunteista, taloudesta, sijoittamisesta ja rahakäyttäytymisestä. Näit aihepiirei tutkiessani huomasin, et ne kytkeytyy todella voimakkaasti toisiinsa eikä oo poissulkevia keskenään. Aloin ymmärtämään omaa taustaani ja käyttätymistäni paljon enemmän ja sitä kautta myös ymmärtämään muita paremmin. Ennen kaikkee tunnistin omii virheitä, joita olin tehny ja aloin tiedostamaan mistä ne oli johtunu. 

LUKU 6

Noh sitten syksyllä 2020, tarkemmin sanottuna perjantaina 9.10. otettiin puhelu Kevinin kanssa, joka oli Båltsien omistaja ja mietittiin yhessä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muistan sen päivän tosi hyvin. Olin Redin yhessä sushibuffassa (ne tuli tutuksi syksyllä!) syömässä töiden välissä. Aattelin, et puhelu kestää max. puoltuntii ja vaihdetaan kuulumisii.

Ollaan Kevinin kanssa todella hyviä ystäviä, joten voitiin puhuu kaikesta täysin avoimesti. Mä kerroin miten oma fiilis ja motivaatiokin oli hiukan jo laskenu eikä samanlaista kehittämisintoa Båltsien suhteen enää ollu, mistä aiemmin sain todella paljon kiitosta. Kevin oli ite myös samoilla linjoilla. Hän asuu Espanjassa Sarahn kanssa, joka on myös mun todella hyvä ystävä. He elää siellä omaa elämäänsä ja unelmaansa eikä resurssit yksinkertaisesti enää riitä joka paikkaan täällä Suomessa, mikä on täysin ymmärrettävää!

Tultiin siihen johtopäätökseen, että lopetetaan Båltsien toiminta 31.12.2020 meidän osaltamme. Kumpikaan meist ei halunnu sanoo sitä ääneen, ku vasta puhelun loppuvaiheilla. Aihe oli niin rankka ja vaikee meille molemmille. Kevin, joka perustanut koko Båltsit ja oli käytännössä koko sen kasvot ja sitten mä, joka olin tullut raakileena keväällä 2016 Båltseihin töihin opiskelujen ohessa kesätyöntekijäks ja jonka polku oli lopulta vienyt koko yrityksen johtoon viimeisiks pariks vuodeks. Meijän aika oli tulossa päätökseen.

Päätettiin, et me halutaan lopettaa huipulla ja tyylikkäästi. Tähän tavotteeseen päästäksemme meijän tulis saada myytyy koko liiketoiminta seuraaville toimijoille. Toinen vaihtoehto olis ollu kuihtua kasaan ja myydä kaikki yksitellen. Asetettiin tavoite, et lopullinen ostaja on selvillä 30.10. mennessä, jos ei oo, niin lähetään valmistelemaan hidasta ja työlästä irtaantumista eli kaluston yksitellen myymistä. Kartotettiin potentiaalisii ostajia ja voitte varmaan kuvitella, että tällasella aikataululla, koronavuonna ja elämyspalvelualalla niitä ei ihan jonoks asti ollu!

LUKU 7

Marraskuun 2020 loppu läheni eikä vieläkään ollu varmoja ostajia. Muutamien kanssa käytiin todella pitkiä neuvotteluja, mutta konkreettista päätöstä ei vielä tullut. Usko alkoi hieman jo mennä, et mahtaakohan täst tulla mitään. Graindattiin Kevinin kanssa pitkii päiviä ja öitä, jotta saadaan kauppa maaliin. 

Lopulta 23.12.2020 nimet oli paperissa ja uudet omistajat Båltseille selvillä. Fiilis oli outo. Olin mun vanhempien tykönä joulunvietossa ja ripustin jouluverhoja, kun tä päätös tuli. Muistan, et mä tulin tikkaat alas, äiti ja isä halas mua, olin sanaton. Tän jälkeen hain lasin viskii ja menin joulukuusen viereen nojatuolil istumaan. Aloin kokoamaan mun ajatuksii. Tunteet oli pinnassa. Helpotus, tyhjyys ja onnellisuus vuorottelivat. Yks merkittävä aikakausi oli tullu päätökseensä. Vaiks en ite omistanut Båltseista yhtään osuutta, oli siitä ja meidän porukasta tullut mulle iso osa elämääni ja samalla mun identiteettiä. Monet oli kutsunu mua kuplafutis-Hujuksi.

LUKU 8

Lokakuussa 2020, kun oltiin tehty päätös Båltsien myynnistä, samalla realisoitui se, et musta tulee ekaa kertaa elämässäni työtön! Sillon alkokin pohdinta siitä, et mitä haluun elämälläni seuraavaks tehä. Aiemmin oli ollu tuttu työpaikka, josta tuli varmoja tuloja, mutta nyt se lähti pois alta. Kävin sisälläni melkosta vuoristorataa. Mulle oli kertynyt 1,5kk lomapäiviä, joita en ollu ehtinyt pitämään Båltsit työn ohessa. Päätin siis ihan aluks, et tammikuusta 2021 alkaen pidän lomaa enkä stressaa tulevaa. Olin jo kerran ajanu itteni piippuun syksyllä 2019 enkä halunnu päätyy samanlaiseen tilanteeseen enää!

 

Olin päättäny jo syksyllä 2020, että haluun perustaa yrityksen, jotta voin hyödyntää omaa osaamistani, jota on kertynyt monelta alalta. En viel tienny alanko päätoimiseksi yrittäjäksi vai teenkö sitä sivutoimisena. Samalla siis kattelin avoimii työpaikkoja. Mikään avoin työpaikka ei oikeen kolahtanut mulle, paitsi yksi. Tammikuussa 2021 yksi pankki haki uutta pankkialan ammattilaista vahvistukseksi tiimiinsä. Ilmotus vaikutti mielenkiintoiselta ja oma kiinnostukseni talouteen, sijoittamiseen ja taloudenhallintaan viel vahvisti sitä, et toihan vois olla kiva kokemus!

 

Ilmotuksessa todettiin suoraan, että he toivovat kaupallisen alan koulutusta ja pankkialan työkokemusta tai tuntemusta. Oma koulutukseni liikunnanohjaajaksi ei siis suoranaisesti osunut tähän kategoriaan… Päätin kuitenkin laittaa hakemuksen ja nostaa esille itseopiskeluni tältä alalta. Mun odotukset ei ollu hirveen korkeella. En oo vahvimmillani tuomaan omaa osaamistani esille kirjoitetussa sisällössä, vaan enemmänkin kasvotusten tapahtuvassa keskustelussa.

Olin kuntosalilla treenamassa, kun mun puhelin soi. Pankin toimitusjohtaja soitti ja kysyi pääsisinkö haastatteluun. Olin todella yllättynyt ja otettu! Tietysti suostuin ja menin avoimin mielin haastatteluun 2.2.2021. Siel odotti sitten pankinjohtaja sekä toimitusjohtaja kovat kaulassa, niin kuin pankkimaailmassa kuuluukin. Menin nöyrästi, mut itsevarmasti paikalle. Haastattelun lopussa he sanoivat, et hakemuksia tuli useita kymmeniä ja että he haastattelevat vielä yhden mun jälkeeni, jonka jälkeen he tekevät päätöksen. He ilmoittaisivat ens viikolla kävi miten kävi.

Ensi viikko tuli ja pankin toimari soitti. He eivät osanneet tehä päätöstä. He halusivat järjestää toisen haastattelukierroksen neljälle jatkoonpääsijälle ja mä olin yksi heistä. Tää oli todella suuri yllätys mulle, varsinkin ku mulla ei ole alan koulutusta, vaan kaikki osaamiseni perustuu itseopiskeluun. Menin haastatteluun ja täl kertaa sen suorittivat pankin muut työntekijät. Lopputuloksen voitkin varmaan arvata, eli en saanut paikkaa, mutta sain sitäkin enemmän itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihini, kun olin päässyt näinkin pitkälle.

LUKU 9

Pankin työhaastattelu oli yksi merkittävimmistä tapahtumista, joka vaikutti siihen päätökseen, et ryhdyin lopulta täyspäiväiseks yrittäjäksi. Usko omaan osaamiseen ja tekemiseen rohkaisee siinä määrin, et en pelkää putoavani korkeelta, vaiks yrittäjäura jäiskin lyhkäseks. Luotan hiukan siihen, et Suomen hyvinvointivaltion turvaverkko ottaa kiinni ennen ku kolahtaa. Mut ennen kaikkee luotan itteeni. Luotan siihen, et uskon löytäväni aina töitä, jos haluun. En sano, et ne työt olis mun unelmaduunejani, mut jos sellanen tilanne tulis, et töitä pitäisi löytää, niin uskon siihen, että mä myös löydän sen ja olisin valmis tekemään sitä sen aikaa, ku saan taas perustukset kuntoon.

Joittenkin mielestä tää saattaa kuulostaa ylimieliseltä ja saa kuulostaakin, jälleen kerran, mikä minä oon kenenkään mielipiteit arvostelemaan. Ite kuitenkin koen sen terveenä itsevarmuutena, joka on muodostunut niist hetkistä, ku mikään ei ollu varmaa, mut silti niistä on tultu voittajana läpi!

LUKU 10

​Budjettihiiri rahavointivalmennus näki päivänvalon 15.2.2021! Olin ajatellu ja liiketoimintasuunnitelmaanikin kirjannut, et mun pääkohderyhmä tulee olee yksilöasiakkaat. Mulla oli ja on kokemusta yksilövalmennuksesta liikunta-alalta, joten siinä mielessä se ois luonteva jatkumo. Huomasin kuitenki, et ei se ihan niinkään mennyt.

 

Menin 19.4.2021 ekaa kertaa puhumaan yläkoululaisille rahasta mun kehittelemän Oma talous tutuksi oppitunnin muodossa. Menin Maskun Hemmingin koululle, koska se oli mun vanha yläkoulu ja halusin saada “turvallisen” startin. 

 

Mua jännitti ihan sikana mennä sinne ekan kerran. Mun mieles liikkus vaan mielikuvat siitä, et ne nuoret heittelee mua siel kuminpalasilla ja härvää omiaan, et kuunteleeks ne tällast pojankloppia. 

 

30 sekuntii oli ehtiny menemään ekaa Oma talous tutuksi oppituntii, kun mä huomasin, et nyt mä oon asian ytimessä. Nyt mä oon löytänyt se mun oman sweetspotin ja sen missä mä oon hyvä. Ne nuoret, jotka mä mielessäni olin kuvitellu härvääjiksi ja kuminpalojen heittelijöiks, olikin niitä, jotka kuunteli silmät kiiluen ja aidon kiinnostuneina mun puhetta. Opettajien palaute siitä, että ne ei ollut koskaan nähny luokkaansa noin keskittyneinä millään oppitunnilla, merkkas mulle enemmän ku moni voi kuvitellakaan.

 

Siit päivästä lähtien mä aloin huomaamaan sen, et mähän oon esiintyjä! Mä tykkään olla ihmisten edessä. Puhua heille. Motivoida, auttaa ja kannustaa. Tukea. Esittää vaikeet ja tylsät aiheet kiinnostavasti. Siinä mä oon hyvä. 

 

Edelleenkin autan yksilöitä sijoittamiseen, säästämiseen, verotukseen, yrittäjyyteen, budjetointiin, asunnon ostoon ja yleisesti raha-asioihin liittyen, mut se suurin fokus on isommissa tilaisuuksissa. Kun mä pääsen puhumaan useammalle ihmiselle samaan aikaan työyhteisöissä, tapahtumissa ja messuilla.  

 

Mun visiona on luoda suomalaisista maailman rahavoivin kansa. Tuotemerkkasin sanan rahavointi, koska tykkään sanaleikeistä ja mulla on suunnitelmia tulevaisuudelle ;) Rahavointi kuuluu osaksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin määritelmää. Rahavoinnissa on kyse rahasta, mut mun näkemyksen mukaan rahassa on kyse 90% tunteista, ajatuksista ja teoista ja vain 10% kovista tiedoista ja taidoista.

LUKU 11

Iso merkitys mun turvallisuuden tunteelle, jota sivuutin luvussa 9, on myös mun kykyni taloudenhallintaan. Oon vuosien saatossa luonut puskurin, joka on äkillisii tilanteita varten. Pyrin pitämään puskurissa noin 6kk menoja vastaavan summan, jotta mulle jää aikaa muuntautua ja pystyn jatkamaan normaalia elämää kaikissa tilanteissa, eli pystyn jatkamaan sijoittamistani myös. 

Tiedostan ja tunnen mun kulutustottumukset, joten myös se luo turvaa. En siis näe, et mun elämä muuttuis ihan päälaelleen, jos vaikka voittaisin lotossa (mitä en siis ikinä pelaa), sillä tietyt rahataidot ja taloudenhallinta on jo iskostunut muhun.

LOPUKSI

 

Toivon sulle kaikkea hyvää! Tartu rohkeasti sun omiin unelmiisi ja tee pieniä askelia niitä kohti. 

 

Olen puhuja ja juontaja. Olen kouluttaja. Olen fysiikkakoutsi ja PT. Olen sisällöntuottaja. Olen Suomen ainoa rahavointivalmentaja. 

 

Muhun voit olla yhteydessä milloin vain iigeessä @budjettihiiri tilillä tai täältä nettisivujen kautta tai soittaen

Parhain terveisin,

Henri "Huju" Hujala

a.k.a Budjettihiiri